Väitöskirja on antanut odottaa kokoamista jo pari vuotta. Työ OKM:ssä on vienyt kaiken ajan tehokkaasti. Lopulta sain puljattua taloudellisesti mahdolliseksi olla kaksi viikkoa pois. Viimeisen vuoden olin etsinyt keinoa järjestää 2-4 viikkoa aikaa kirjoittaa jutun nippuun. Sekin on oma tarinansa 🙂 Matkan aikana monesti kävi mielessä että pitäkää tunkkinne – en koskaan koosta väitöskirjaa. Onneksi ei ainakaan siihen pisteeseen jäänyt, vaan käsikirjoitusta pääsin ainakin tekemään.

Se vajaa kaksi viikkoa tuli sitten vietettyä Padasjoella muutamien neliöiden huoneessa pikkusessa mökissä. Tilaa oli just sopivasti tähän hommaan. Sisällä oli kamina, johon sai tehdä tulet; kuivaa koivupuuta löytyi pihalta senkus haki. Toki myös sähköpatterit oli, mutta on se elävä tuli vaan niin jännä että monet tulet tuli tehtyä. Hyyskä oli pihalla, joten liikaa mukavuuksia ei ollut aiheuttamassa häiriötä. 4G verkko oli! Se olikin hyvä, koska kirjoitin työtä Overleaf ympäristössä eli selaimessa. Tästä reissusta jäi lapsille kerrottavaa ja hyviä muistoja. Vältin pysyvän (P) pää (h) vamman (D) ainakin toistaiseksi.

Lauantaina 1.10. – matka Padasjoelle

number21Lauantaina 1.10. siirryin Tampereelta Padasjoelle. Seuraavana päivänä aloitin hommat. Runko otsikkotasolla oli valmiina samoin kuin artikkelit. Työkalut oli jo tuttuja ja jotka on arjessa muutenkin käytössä. Overleaf oli jo aikaa sitten valittu alustaksi; taisi olla jo kaksi vuotta sitten kun valinnan tein. Zotero lähteidenhallinnan työkaluna oli ihan hyvä valinta. Pari kertaa Zotero kirjoitteli jotain piilotettuja merkkejä, joista LaTeX moottori Overleafin takana ei oikein tykänny.

Sprintteinä eteenpäin

Kieli englanti, alustavaa sepustusta noin 20 sivua. Siitä sitten lähti homma rullaamaan sprinttimuodossa, joita tuli 21 (koska numeron 13 jätin väliin).

Lauantaina 8.10. pidin vapaapäivän. Se tuli tarpeeseen, koska henkinen kestävyys oli jo edellisenä päivänä koetuksella. Fyysisesti menisi mutta henkinen kapasiteetti kuluu tällaisessa tahdissa aika kovaa vauhtia. Prosessori vääntää samaa asia päivät ja yöt. Toki sillä oli etunsakin, kuten muutamana aamuna sai huomata: heti kun silmät rävähti auki, piti mennä koneelle rähmät silmillä kirjaamaan oivallus. No mutta vapaapäivänä hakkasin pari mottia halkoja ja lämmitin savusaunan ja kertalämmitteisen pihasaunan. Loppuilta menikin sitten saunoessa.

Sitten jatkui taas kirjoittaminen heti aamusta. Eipä siinä mitään kertomista juuri ole; aika samanlaista puurtamista päivästä toiseen. Ohjaajan kanssa pidettiin 2-3 päivän välein iltaisin online palaveri. Juoksulenkillä kävin vain kolme kertaa. Ohjaaja katsoi tarinan muodostumista ja kertoi mihin väliin tarvitsee vielä lisää. Lisäksi keskusteltiin monesti rakenteesta. Ohjaajan (Tere Vadén) kokemus väitöskirjoista ja niiden ohjaamisesta oli kultaakin kalliimpaa, koska haluttiin välttää kaikki turha. Tiivis yhteydenpito myös välipäivinä kun ei ollut online palaveria oli kriittisen tärkeää. Meidän kohdalla se tapahtui Overleaf alustalla, jonne olin antanut ohjaajalle kirjoitusoikeudet. Tere kirjoitteli kommenttinsa suoraan käsikirjoitukseen, minä kävin fiksaamassa kohdan ja poistin kommentin.

Toiseksi viimeisenä päivänä tuli vastaan kuoleman laakso, eli totaalinen henkinen väsähdys ja epätoivo. Se ilta menikin sitten saunoessa ja ulkogrillin elävää tulta tuijotellessa.

13.10. – käsikirjoitus pakettiin

Yön aikana tulleet ohjaajan maagiset sanat loivat positiivisen fiiliksen ja viimeinen päivä menikin sitten päinvastaisissa tunnelmissa. Välillä meinasi tulla jo tippa linssiin, kun ymmärsi minkä punnerruksen sitä on tehnyt. Tarina on kasassa; ei täydellinen, mutta tarina. Siitä on hyvä tehdä lopullinen työ.

Lopulta työssä on tässä vaiheessa 163 sivua, joista 55 sivua johdantoa ja loput artikkeleita + lähteitä.

Miten tästä eteenpäin?

Nyt perjantaina palaan kotiin ja vietän lasten ja vaimon kanssa aikaa. Heitä tuli ihan järkyttävä ikävä loppumetreillä. En ole koskaan ollut mikään tunneihminen, mutta niin se ikävä ja kaipaus vaan pukkas läpi karummastakin kuoresta. Vaimo on kotona hoitanut 5 lapsen taloutta, joten ‘hyvitettävää’ riittää.

Maanantaina tapaan ohjaajan ja silloin katsotaan merkit eteenpäin. Omassa mielessä on että kuun lopussa olisi tarvittavat viilaukset tehty ja voidaan pukata esitarkastukseen. Jutun jakamista jatkan edelleen blogissa vähintään väitökseen asti.

Suosittelisinko?

Jos sinulla on mahdollisuus tämäntyyppisen retriittiin niin tee se ihmeessä! Tämä oli kokemus! Kaksi viikkoa on ihan riittävästi tarinan koostamiseen. Fyysisesti muualle lähteminen toimi minulla. Pää irtosi arjen työasioiden pyörittämisestä. Kotona en olisi voinut kirjoittaa, koska siellä on 5 lapsen sirkus, eikä koskaan siis rauhaa.

Mitä tekisin toisin?

Hmm.. paljon en olisi muuttanut. Ehkä sen verran että artikkelit olisi jo viety Overleaf alustalle valmiiksi. Niiden vienti sitten tekstinä eikä PDF lisäyksinä oli yhteinen sopimuksemme. Halusimme taata lukijalle paremman lukukokemuksen ja viemällä ne saman muunnoksen ja taiton läpi se onnistuu. Olin toki ajatellut että ennen maratonia ne olisi sinne viety, mutta en ehtinyt ihan kokonaan sitä tekemään. Jos olisin, niin olisi voinut heti alkaa täysillä tekemään yhteenvetoa. Toisaalta välillä oli hetkiä kun kaipasi vähän “tyhjäkäyntitekemistä” ja semmoiseen artikkelien vienti Overleafiin oli varsin oivaa puuhaa.

Advertisements