Tänään levätään henkisesti ja varataan akkuja toiseen rutistukseen. On ollut jännä huomata että löytyy sellainen asia kuin henkisen jaksamisen raja 🙂 Torstain paikkella oli hetki kun aivot sanoi ei + tuli kirjoituslukko, mutta siitä pääsin yli päiväunilla ja sillä että päätti vain kirjoittaa riippumatta siitä mitä tekstiä tulee.

Tämän tyyppinen retriittti tai maratooni on kyllä toimiva juttu. Fyysisesti pois lähteminen tutuista ympyröistä irrottaa myös henkisesti. Online työkalut on mahdollistanut jouhevan yhteistyön ohjaajan kanssa. Lisäksi on tullut vuorovaikutusta muutaman muun väitöskirjan prosessin läpikäyneen kanssa (yksi saman aihepiirin tutkija).

Tavallaan sitä jäin yhdessä kohdassa miettimään, että tutkijan ura olisi mielenkiintoinen ja siinä varmaan menestyisin. Toisaalta pidän myös konkreettisten asioiden tekemisestä ja ns tulosten soveltamisesta. Näin ollen luulen, että minulle paras vaihtoehto onkin vuorottelu tutkimisen ja soveltamisen välillä, aivan kuten olen tähän astikin tehnyt. Saa nähdä jääkö aikaa tehdä tutkimusta jatkossa.

Koostamista tehdessä on tullut tehtyä aikamatkoja tutkimuksen eri vaiheisiin. Se on ollut mukavaa. Samalla vasta nyt ymmärtää miten suuren työn sitä on tehnyt vuosien mittaan. Onneksi lähdin tälle viimeisen vuoren ylittämiselle enkä jättänyt hommaa. Sekin oli monta kertaa mielessä kun ei millään meinannut järjestyä aikaa ja mahdollisuutta koostamiselle. Olisi se voinut ottaa päähän sitten loppuelämän. No nyt ollaan hyvää vauhtia vuoren rinteellä ja matka on mukava. Kiihdytys kohti väitöstä on alkanut.

Advertisements